Astinlautojen modaus

Astinlautojen reunahärpäkkeet ottivat joka ikiseen kantoon ja oksaan ja pahimmassa tapauksessa jopa ohkaseen puuhun siten että puu tunki ittensä lokarin väliin ja alkoi vääntämään muoveja mutkalle.

Joten ei muuta kuin modaamaan. Merkkasin jesarilla sopivalta tuntuvan kohdan kahdesta suorasta pätkästä:

Dremelillä muovit pois:

Aika paljon tuota lähti:

Sitten vielä etulokarista kulma pois:

Tuon verran lähti muovia:

Lopuksi kulmat pyöristettynä:

Ja hiomapaperilla hiottuna:

Jonkinverran jäi notkeaksi nyt tuo astinlaudan reuna kun siihen tallaa, pitää pultata alle topakkaa reikärautavannetta.

Kinkunsulatusta

Käytiin Tapanina ajelulla ja kyllähän tuo möhköfantti on aikalailla isompi kuin Yamahan Wolverine. Yamaha-miehen mailla käytiin ajelemassa ja koitin perässä pysyä. Ketterä Yamaha puikkelehti puiden välissä ja minä tein seksiliikkeitä Can Amin satulassa ja runkkasin vaihteita ees taas ja koitin mahtua samoista puiden rakosista mitä Yammu. Turha toivo!

Ne paikat missä Yamaha meni takavedolla pintaa pitkin, tämä 100kg painavampi laitos upotti itsensä suohon:

Siellä on ja pysyy:

Ei muuta kuin vinssaamaan, ainoa murhe se että vinssin sisäänkelaus on rikki. Aikansa saikin härkätä että sai kelaamaan taas:

Taakse jäi upotuskohta:

Kivaa oli silti, illaksi iskikin pakkset ja 100 kiloa isänmaata otti ja jäätyi kiinni Möhköfanttiin. No pitänee joskus paremmalla ajalla sulatella rapsutella irti:

Ensimmäiset lumityöt

Vihdoin tuli lunta vähän reippaammin mutta valitettavasti sataa myös vettä. No lunta on varmasti sata tonnia pihalla joten ei muuta ku hommiin:

Näppärästä tuo kyllä koneella käy:

Sitten hieman metsässä ajelua:

Ohessa vielä video:

Sekä toinen:

Ratahommeleita

Tuli ajeltua tuonne enduroradalle vähän rällästämään.

Rata on kyllä hienossa kunnossa:

Välillä on hienoja maisemiakin:

Sekä jyrkkiä nousuja joista on vaikea ottaa kuvaa:

Pari hiekkakuoppaakin on jossa on kiva revitellä:

Tässä olikin haastetta ja sai ajella hitaasti kieli keskellä suuta:

Can Amissa on erittäin surkea muovinen kikkare tuo kahvanlämmittimen nappuloiden kotelo. Netistä löytyi tuollainen ratkaisu jota voisi soveltaa ja tehdä samanlaisen itse:

Tässä vielä kuva Tuuvingista:

Sataa sataa ropisee

On semmonen sademyrsky ettei tuonne kehtaa mennä ulos edes sadetakissa. Purinkin huonoksi osoittautuneen rekisterikilven telineen pois:

Irroitin siitä kilven valon ja pistin taakse pätkät tukevaa reikävannetta:

Sitten kilpi kiinni alkuperäiseen Kanadassa suunniteltuun rekisterikilven pidikkeeseen valoineen päivineen. Nyt se on paremmin suojassa oksankäppyröiltä kuin aiemmassa paikassa. Kuvasta ei oikein hahmota paikkaa mutta kilpi siirtyi noin 15-20cm sisemmäs "rungon" suojaan. Asennuksesta tuli mielestäni erittäin siisti ja näkyvyys tuolta on erinomainen jos sitä katsoo esim. takana ajavasta autosta.

Lisäksi tuli raksittua heinää ja mutaa laitteesta ja pestyä se toistamiseen painepesurilla. On varmasti 50 kiloa sontaa mitä tuo keräsi itseensä eilisen ajelun tuloksena.

Ensimmäinen mönkiminen

Eipä ole ennen tullut möngittyä mutta nyt on semmonenkin harrastus alotettu.
Homma alkoi kiinnostamaan syystä tai toisesta ja pitkälti siitä syystä että kelkkakausi on niin onnettoman lyhyt.

Tässäpä muutamia kuvia päivän mönkimisistä:

Aloitin hommaan totuttelun ihan radalla:

Sitten oli aika siirtyä metsäpätkälle:

Metsäkoneen jälkiä ajelin:

Välillä upottiinkin hieman:

Sitten löytyi tuollainen pikkutie sähkölinjojen raivaajien jäljiltä:

Sitten tuli ylitettyä semmonen suolätäkkö ja siinähän meinasi käydä ohraisesti kun puoli kampetta oli veden alla. Ihme kyllä vekotin nousi sieltä kun antoi kaasua:

Tästä sitä mentiin yli:

Aika hurjasti toi laitos kyllä kerää isänmaata itseensä:

Enimmät perskat otin painepesurilla pois, mutta ei toinna liikaa putsailla kun huomenna on päivä uus!

Upea harrastus kyllä! Kivasti saa lihakset lämpöä ja näkee uusia paikkoja!

Irtonaisia osia paikalleen

Löytyi paikka releellekin:

Laitoin paikalleen:



Can Amin oma kahvanlämmitinsarjan kiinnitys on kyllä surkea. Ohut muovikappale mikä tulee peilin mutterin väliin. Prikkakin tuosta puuttui kun eivät olleet tajunneet huollossa moista pistää. Pistin siis prikan ennenkuin koko muoviroska on kappaleina:

Näköjään ei kestä muutenkaan läjässä ilman nippusiteitä tämä vehje joten laittelin tuon kumisen ohjaustangon suojuksen nippusiteillä samalla kiinni:

Vinssille piti keksiä paikka ja muistan jonkun käyttäneen rekkojen pressuista tuttuja kumirenksuja. Maksoi autovaraosaliikkeessä 1.90e:

Tuohon on näppärä kiristää vinssi eikä kolise minnekään ja saa kiristettyä kireälle ilman pelkoa vaijerin katkeamisesta:

Säädinpä tuota vielä hieman ja nostin hökötystä ylemmäs:

Can Am Outlander 570 Pro T3

Tuli ostettua tuollainen otsikon mönkijä seuraavanlaisella varustelistauksella:

Can-Am Outlander 570 PRO T3 2016
Pohjapanssari, uusi malli, 9mm paksuna.
Etupuskuri + etukytkentälaite
Warn ProVantage etutyöntörunko
Warn Etukiinnike työntörungolle
Warn Provantage levy 152cm
Puskulevysarjan asennus
Kahvanlämmitinsarja asennettuna
Ohjaustangon tuulisuojat, keltaiset.
B.E.S.T- käyttöturva (yht. 5v takuu)
Luovutushuolto + toimituskulut

Tuulisuojat ovat vielä kiinnittämättä koska kiinnityssarjoja ei ehtinyt tähän hätään saamaan:

Tuo selkänoja kolkattaa aika paljon ajon aikana, siihen on syytä laittaa varmaan jotain pehmuketta tai paremmat kiinnitykset.

Warnin Pro Vantage puskulevy on aikasen painava vekotin:

Huollon poitsut olivat kasanneet tuon väärin ja tuollainen vaijerin "pylpyrä" oli väärinpäin ja se piti purkaa ja kasata uusiks:



Sitten olikin aika käydä kattomassa vähän metsäteitä:

Yhdessä paikassa tie olikin sortunut ja rumpuputket tulleet esiin. Ei muuta kuin neliveto päälle ja yli!

Matka jatkuu!

Heräteostoksena ostetut kahvan ja peukunlämmittimet olivatkin tarpeen heti alkutalvesta ja varsinkin tuo peukunlämmitin on erinomainen vekotin!

25km tuli ajeltua ympäriinsä:

Pientä "vahinkoakin" sattui, lie jäänyt joku rele laittamatta paikalleen luovutushuollossa, se oli irronnut vai liekö ollut koko ajan irrallaan. Pitää huomenna etsiä sille joku kiinnityspaikka. Onneksi ei ollut särkynyt:

Tallin luiskaan joutuu askartelemaan vähän "pitoa" lisää, ei meinaa päästä ylös edes neliveto päällä kun on niin perhanan liukasta: